Kehitysmaiden lasten koulutustuki ry

Vierailulla oman kummilapsen kylässä – 2013/3

Vuodenvaihteessa 2012-13 kävimme perheenä Nepalissa. Vierailimme muutamissa kohteissa, joihin Suomesta annetaan kummitukea.

Tarinan Shankari

Shankar Pantha johtaa Children Development Projectia (CDP), joka toimii Kehitysmaiden lasten koulutustuki ry:n (KLK) paikallisena yhteistyökumppanina Pokharassa. Hänen varsinainen työnsä on sairaalakoulun opettajana. Kummikannatusten järjestelyt, koululaisasuntolan johtamisen, toiminnan suunnittelun ja yhteydet eri tahoihin hän hoitaa toistaiseksi vapaa-ajallaan.

Kävimme CDP:n asuntolassa, jossa on paikka 15:lle kurjista oloista tulevalle lapselle. Siellä he oppivat ruuanlaittoa, hygieniaa, itsestä huolehtimista ja kotiaskareiden tekemistä. Kävimme myös tontilla, jolle CDP aikoo rakentaa oma asuntolarakennuksen korvaamaan nykyisen vuokratilan. Samalla toimintaa voidaan kehittää ja laajentaa.

Oman kummilapsen kylässä

Kylassa 2Perheellämme on kummilapsi KLK:n kautta. Hän on 12-vuotias poika, joka elää Odharen kylässä ja kuuluu chepangien heimoon. Hän käy nyt toista luokkaa.

Odharen kylä sijaitsee keskellä Nepalia. Muutama vuosi sitten sinne rakennettiin jonkinmoinen tie, jota pitkin pääsee perille maastoautolla kuivana vuodenaikana. Turisteja vaikeapääsyisessä kylässä ei käy, mutta maisemat Nepalin kukkuloiden ylitse ovat todella upeat. Kylä sijaitsee arviolta 1500 metriä merenpinnan yläpuolella eli välillä pilvet ovat kylän alapuolella.

Kylassa 1Chepangeja sanotaan Nepalin köyhistä köyhimmiksi. He elävät kukkuloiden rinteillä. Kylät muodostuvat siellä täällä rinteillä olevista hökkelitaloista. Useimmat chepangit eivät omista maata, jolle ovat asumuksensa pystyttäneet. Seinät on useimmiten tehty käsivarren paksuisista puista, joiden välistä ilma vaihtuu ja valo tulee sisään. Tulisijana on muutama kivi maalattialla. Katto on tehty oljista tai risuista. Viime vuosina on rakennettu muutamia savi- tai kiviseinäisiä taloja.

Chepangit viljelevät pientä maatilkkua jyrkällä rinteellä. Heillä voi olla muutama vuohi ja ehkä vesipuhveli tai lehmä. Metsästä he keräävät ravinnokseen hedelmiä, juuria ja kasveja.

Kaikki eivät pääse kouluun

Kummipoikamme ja monet muut lapset käyvät kyläkoulua, jossa he oppivat lukemista, laskemista ja englantia. Kuitenkin on myös lapsia, jotka eivät käy ollenkaan koulua. Vanhemmat haluavat heitä avuksi kotitöihin eikä opiskelua pidetä niin tärkeänä. Koulunkäynti on kuitenkin keino, jolla heidän olonsa voivat parantua. Sen myötä kylän terveystilanne, asuntojen kunto, viljelystavat ja tieto omista oikeuksista ja mahdollisuuksista paranevat.

Toistakymmentä kylän lasta saa kannatusta koulunkäyntiinsä CDP:n kautta. Se antaa toivoa paremmasta. Kristillinen usko on antanut heille hengellistä apua ja toivoa, mutta kristityt ovat myös antaneet maallista apua ja toivoa koko kylälle.

Muutamia kyläläisten lapsista käy koulua Pokharassa ja asuu CDP:n asuntolassa. He käyvät perheensä luona vain kaksi-kolme kertaa vuodessa. Oma panoksemme tässä työssä on pieni kuukausilahjoitus, mutta se mahdollistaa yhden lapsen koulunkäynnin ja muuttaa koko hänen elämänsä. Eikä vain hänen elämäänsä vaan myös hänen nykyisen ja tulevan perheensä elämän.

Kylistä kouluun kaupunkiin

Kävimme myös lhomi-lasten koululaisasuntolassa Katmandussa. Asuntolan johtajana toimii Guru Lhomi, joka vieraili viime syksynä Suomessa. Lhomit ovat vuoristoheimo Koillis-Nepalista. Voidakseen käydä koulua lhomi-lasten on lähdettävä vuoristokylistä Katmanduun. Siellä he asuvat asuntolassa. Se olisi perheille mahdottoman kallista ilman ulkopuolista tukea. Näitä lapsia KLK tukee kummien välityksellä.

Oli hienoa nähdä vierailuillamme kymmeniä iloisia lapsia, joiden koulunkäynti on mahdollista suomalaisen tuen ansiosta. Pieni raha muuttuu Nepalissa käytännölliseksi rakkaudeksi.

Vesa Knuuttila

Palaa