Kehitysmaiden lasten koulutustuki ry

Opintomatkalla kummilasten arjessa – 2010/1

TervetuloaPienet ruskeasilmäiset esikoululaiset ja vähän isommat ala- ja yläkoululaiset seisovat ojennuksessa kouluasuntolan pihassa. Hymyileviä kasvoja, uteliaita katseita ja ujoja tervehdyksiä. ”Kunniakujassa” kulkeville vieraille ojennetaan kirkkaan oranssit samettikukkaköynnökset kaulaan. Matka jatkuu pihasta kivitalon yläkertaan. Lasten iloiset äänet kaikuvat portaikossa.

Tällainen paikka on siis Lhomi Kids Care Home. Illan kuluessa näemme nepalilasten eläväisiä laulu- ja tanssiesityksiä, käymme neuvotteluja asuntolan komitean kanssa ja pistäydymme lasten huoneissa.

Työssäni Kehitysmaiden lasten koulutustuki ry:n (KLK) kummilapsisihteerinä niin Lhomi Kids Care Homen kuin monen muun eri maissa olevan yhteistyöjärjestömme nimi on tullut tutuksi.

Nyt tutustumismatkani kummikohteisiimme Intiassa ja Nepalissa viimein toteutui. Kanssani oli pieni ryhmä Suomesta matkaseurana, oppaana ja tarvittaessa tulkkina.

Keskelle koulun arkea

PojatEnnen edellä mainittua kouluasuntolaa Katmandussa olimme vierailleet kahdessa kohteessa Intiassa Siligurin alueella, sekä kahden yhteistyökumppanin luona Nepalin Pokharassa. Jokainen niistä oli erilainen ja mielenkiintoinen.

Siligurin kaupungissa Länsi-Bengalissa sijaitsee Himalajan Vapaakirkon keskustoimisto, jonka kautta KLK:lla on kannatettavana kymmeniä lapsia kaupungissa ja ympäröivissä kylissä. Tapaaminen yhteyshenkilönä toimivan pastorin kanssa oli innostava. Hän oli paneutunut tehtäväänsä ja tunsi lähes kaikki kummilapset nimeltä ja muisti heidän luokka-asteensakin. Jälleen tänä keväänä nuoria valmistuu lukiosta, joten sovimme uusien kummilasten ottamisesta Darjeelingin alueelta.

Vierailu Divya Primary Schoolissa (DPS) vei meidät maaseudulle keskelle arkista koulupäivää. Kolme esikoulu- ja neljä alakoululuokkaa opiskelivat sopuisasti neljässä luokkahuoneessa. Ennen bambuseinäinen ja osin avokattoinen koulurakennus, josta olin nähnyt kuvia, oli saanut tiiliseinät ja peltikatteen. Pihasta löytyi vesipumppu ja käymälä. Sähköjä ei ollut. Täällä syntyy monen perheen ensikosketus kouluun. Lasten vanhemmat eivät välttämättä osaa lukea tai kirjoittaa.

Vaatimatonta ylellisyyttä

YlellisyysPokharassa kristillisen Naya Gayn -seurakunnan aloitteesta syntynyt Children Developmet Project toimii kaikista heikoimmassa asemassa olevien perheiden keskuudessa Pokharassa ja ympäristökylissä. Perheitä tuetaan monin tavoin kohentamaan elinolojaan ja lasten koulutus on siinä keskeistä. Osa lapsista käy koulua kotoa käsin. Ne, joilla on pitkä koulumatka tai liian heikot kotiolot koulunkäyntiin, asuvat kouluasuntolassa.

Tapasimme kummilapsia vanhempineen ja vaihdoimme tervehdyksiä. Paikallinen yhteyshenkilömme esitteli meille asuntolassa asuvat lapset. Sujuvasti he kertoivat itsestään englanniksi. Huoneet olivat vaatimattomasti sisustettuja: 3-4 kerrossänkyä, yksi kirjoituspöytä ja tuoli sekä hylly tai naulakko vaatteille. Useimmille lapsista nämä ovat ylellisyyttä. Kotona voi olla maalattia ja oksista kyhätty katto, majassa ei aina ole edes seiniä. Asuntolasta saa myös aterian ja koulupuvun.

Kiitos kuuluu kummeille

IMG_0346Kristillisen lähetysjärjestön alaisuudessa toimiva Partnersip for Rehabilitation auttaa ja kannustaa lepraan sairastuneita löytämään paikkansa tasaveroisina yhteiskunnan jäseninä ja pääsemään takaisin yhteisön sosiaaliseen verkostoon. Perheiden lapsia tuetaan koulutuksen kautta. Vaikka lepraan on olemassa lääkitys, se on Nepalissa edelleen pelätty ja eristävä sairaus.

Kyseisen järjestön johtajien ohella tapasimme kumminuoria, joiden omakohtainen kertomus koulutustuen merkityksestä heidän elämässään oli vaikuttavaa kuulla. Koulutuksen saaminen on ollut heille ainoa mahdollisuus päästä elämässä eteenpäin. Kaikkialla saimme lapsilta ja nuorilta kiitosta avusta, jota he ovat saaneet kauttamme. Kerroin heille, että tuki tulee tavallisilta suomalaisilta, jotka haluavat jakaa omastaan toisten hyväksi. Itse olen yksi lenkki ketjussa.

Viimeinen kohteemme, New Life Children Home, sijaitsee Katmandussa. Kristitty pariskunta, jolla on omiakin lapsia, on ottanut parikymmentä orpolasta asumaan kanssaan. Näin lapset saavat mahdollisuuden elää perheessä. Lasten esittäessä meille ohjelmiaan yhdessä tekemisen ilo ja hauskuus oli selvästi aistittavissa. Laulut sujuivat niin nepaliksi, tiibetiksi kuin englanniksi. Lisää orpolapsia olisi tarjolla kotiin jatkuvasti, mutta tilat ovat rajalliset.

Ensimmäinen tutustumismatkani kummikohteisiimme oli varsinainen opintomatka. Arvostus yhteistyökumppaneitamme ja heidän työtään kohtaan kasvoi. Lasten ja heidän vanhempiensa tapaaminen toi konkretiaa työn sisältöön. Työni kokonaiskuva laajeni ja sai syvyyttä. Lasten hyväksi käytetty aika, työpanos ja taloudellinen tuki ovat avuksi nyt ja vaikuttavat kauas tulevaisuuteen.

Pirjo Kuosmanen

Palaa