Kehitysmaiden lasten koulutustuki ry

Mietteitä juhlavuoden jälkeen – 2014/3

Hanke 3KLK:n 30-vuotisjuhlavuosi on takana. Siihen mahtui paljon toimintaa ja tiedon jakamista Kehitysmaiden lasten koulutustuki ry:n kummilapsityöstä ja -hankkeista.

Tässä vaiheessa voi arvioida vuoden merkitystä yhdistyksen toiminnalle – tai pohjimmiltaan toimintamme piirissä oleville lapsille. Juhlavuoden keräyskohteista yksi oli Kiinassa ja kaksi Nepalissa. Erityisesti Kiinan köyhät orpolapset, joille järjestetään kouluruokailu, saivat osakseen myötätuntoa ja se näkyi keräystuloksessa. Toinen selkeästi rajattu kohde, johon osallistuttiin hyvin, oli kouluasuntolan rakennushanke Pokharassa. Nepalin kyläkouluhanke, jossa on mukana useita kyliä ja jonka sisältö on väljemmin määritelty ja kohde vieraampi, kiinnosti vähemmän. Jotkut antoivat lahjansa yleisrahastoon, josta varoja käytetään akuuteimpiin tarpeisiin.

Uusia, säännöllisiin kannatuksiin sitoutuneita kummeja tuli vuoden aikana mukaan nelisenkymmentä. Vastaavasti kummeja jäi pois toiminnasta kummilasten päätettyä koulunsa tai jäätyä muuten pois hankkeesta, mikä on luonnollista vaihtuvuutta.

Monenlaista tukea

Kylahanke 1Sen lisäksi, että orpolapset Yushun kaupunkikoulussa ovat tulleet ravituiksi, paikallinen yhteistyökumppanimme on järjestänyt oheistoimintana lasten huoltajille mm. vanhemmuuskoulutusta. Ruokailuhankkeen kautta tavoitettujen lasten myötä on siten avautunut mahdollisuus tukea myös heidän kasvattajiaan.

Pokharassa koululaisasuntola on miltei valmis ja osa lapsista on jo päässyt muuttamaan sinne. Tukemme on ollut melko pieni, mutta tärkeä osa yhteistyökumppanimme saamista lahjoituksista.

Kyläkouluhanke lhomi-kylissä ja Odharen kylässä jatkuu kesään 2016. Mittavalla kolmivuotisella hankkeella nostetaan koulujen tasoa ja tuetaan opettajia heidän työssään.

Myös sitoutuneille koulukummeille on tarvetta, erityisesti teini-ikäisille, jotka ovat siirtyneet kyläkouluista kaupunkikouluihin ja tarvitsevat lisäkannatusta. Pienet tytöt ja pojat saavat kummin helposti, mutta varsinkin teini-ikäisille pojille kummi löytyy hitaammin.

Mikä motivoi?

Tässä yhteydessä – ja erilaisten yhteisöjen toiminnassa laajemminkin – olen joskus miettinyt, mikä minua ja meitä motivoi osallistumaan keräyksiin, kampanjoihin tai jatkuvaan toiminnan tukemiseen ja valitsemaan ”sopivan” kohteen. Onko se tieto, tunne, tarve, asenne, ennakkoluulo, henkilösuhteet, periaate, velvollisuus, asian läheisyys/etäisyys tai kenties jokin muu seikka?

Vai onko sillä ylipäätään väliä, mitkä vaikuttimeni ovat? Ei ainakaan vastaanottajan puolella. Apu on aina tervetullutta sinne, missä sitä tarvitaan! Itselleni tutkiskelusta voi olla hyötyä. Ehkä löydän valintoihini uutta näkökulmaa – tai vahvistusta nykyiseen.

Pirjo Kuosmanen

Palaa