Kehitysmaiden lasten koulutustuki ry

Kummilapsia tapaamassa Intiassa ja Nepalissa – 2010/1

Marras-joulukuussa 2009 Kehitysmaiden lasten koulutustuki ry (KLK) teki 26-vuotisen historiansa ensimmäisen varsinaisen neuvottelu- ja tutustumismatkan kehitysmaihin. Matkan kohteena olivat Intian Länsi-Bengalissa Siligurin seutu ja Nepalissa Katmandu ja Pokhara.

Matkalle osallistuivat kummilapsisihteeri Pirjo Kuosmanen, KLK ry:n puheenjohtaja Sointu Ihatsu-Mattila ja hänen miehensä Heikki Mattila (Intia ja Nepal) sekä KLK ry:n johtokunnan jäsen Pirjo Knuuttila ja Jukka Knuuttila (Nepal).

Intiassa ryhmän oppaana toimi Mannu Rongong. Nepalissa oppaana ja tarvittaessa tulkkina toimi Pirjo Knuuttila, joka on työskennellyt aiemmin sekä Pokharassa että Katmandussa ja taitaa nepalin kielen.

Sointu Ihatsu-Mattila, miksi lähdit Nepalin ja Intian matkalle?  

Olen ollut Kehitysmaiden lasten koulutustuki ry:n johtokunnassa vuodesta 1995 ja kummina jo sitä ennen. Varmasti koko ajan mielessä on ollut pieni haave päästä joskus näkemään, miten kummilapsityö kehitysmaassa toimii.

Pirjo Kuosmasen sihteeriaikana haave alkoi konkretisoitua. Johtokuntana olimme sitä meiltä, että sihteerin olisi aika päästä näkemään yhteistyökumppaneitaan. Sihteeri tarvitsi matkaseuraa ja niin päätin lähteä mukaan, varsinkin kun Nepalin puolelle matkaoppaiksemme olivat tulossa loistavat asiantuntijat Pirjo ja Jukka Knuuttila.

Vaikka olen matkustellut melko paljon, jännitin etukäteen tätä matkaa kovasti. Leviävä sikainfluenssa oli yksi uhkakuva.

Yllättävin mieleen jäänyt kokemuksesi?  

TapaamassaYllätyksiä oli montakin ja enimmäkseen vain positiivisia!

Yllättävän koskettava oli ensimmäinen kohtaamisemme kummilasten kanssa. Intiassa Siligurin kaupungin ulkopuolella sijaitsee yksinkertainen koulurakennus teeviljelmien keskellä. Olin nähnyt siitä kuvia jo Suomessa ja tiesin, että koulussa opiskelee yli sata lasta.

Vierailimme koululla ja menimme luokkiin – todella vaatimattomiin luokkahuoneisiin, missä kymmenet innokkaat silmäparit tuijottivat meitä. Astuimme sisään, lapset pomppasivat pystyyn ja yhteen ääneen tervehtivät meitä kohteliaasti englanniksi.

Sydämeni läikkyi ja juhli, olo oli huippuonnellinen. Oli niin ihanaa nähdä eläviä, innokkaita lapsia – niitä lapsia, jotka olivat olleet vain nimiä ja valokuvia. Olen aina uskonut kummilapsityöhömme, jonka pyrkimyksenä on auttaa maailman köyhimpiä lapsia koulutielle. Kuitenkin nähdä konkreettisesti näitä kauniita, innokkaita lapsia ja heidän yhtä innokkaita opettajiaan järjestäytyneissä, vaikka kovin vaatimattomissa, kouluolosuhteissa oli kuin pieni atomipommi tunne-elämälleni! Vau, kiitin Jumalaa!

Mitä ”toisit” nepalilaisesta elämäntavasta Suomeen?

En usko olevani vielä kovin suuri asiantuntija ”nepalilaisessa elämäntavassa”, mutta positiivisena jäi mieleen ystävällisyys ja valoisuus sekä tapaamiemme kummilasten innokkuus esiintyä laulaen, leikkien ja tanssien kauniisti puettuina. Ja miten ylpeinä aikuiset heitä esittelivätkään. Ehkä jotain sellaista ”tule ja palvele lahjoillasi” -mentaliteettia, jota olin aistivinani nepalien keskuudessa, voisin tuoda Suomeenkin.

Miten rohkaisisit kummiksi aikovaa…?  

VierailullaKummilapsityössä tehdään ihmeitä!

Kuulimme monta kertomusta lapsilta itseltään tai muilta, miten orpous, köyhyys tai asuinolosuhteet vaikeiden kulkuyhteyksien takia olisivat muodostuneet ylipääsemättömäksi esteiksi monen lapsen elämän ensitaipaleella. Ilman kummitukea koulunkäyntimahdollisuutta vain ei olisi ollut. Lapsi olisi jäänyt kasvamaan lukutaidottomana kerjäläisenä tai lapsityöläisenä vaikeisiin olosuhteisiin.

Oli myös liikuttavaa nähdä innokkaita kristittyjä aikuisia, jotka olivat saaneet sydämelleen näiden kaikista vähäosaisimpien lasten auttamisen. Usein nämä aikuiset olivat nuorehkoja tai keski-ikäisiä mieshenkilöitä. Hienoa – siis miehiä!

Intian ja Nepalin kaltaisissa kehitysmaissa se meidän vähämme – esim. muutama kymppi kuukaudessa – voi tarjota jollekin lapselle ihan erilaisen elämän ja mahdollisuudet ja hänen kauttaan laajemmalle yhteisölle omassa maassaan ja seurakunnassaan.

Tai ehkä lapsi koulussa ja koulukodissa kuulee ensi kerran rakastavasta Jeesuksesta, oppii laulujen ja Sanan kautta tien Taivaallisen Isän luokse!

Palaa